Taitoluistelu on yhdistelmä taiteellisuutta, nopeutta, koordinaatiota, liikkuvuutta ja voimaa. Taitoluistelu jaetaan yksinluisteluun, pariluisteluun, jäätanssiin ja muodostelmaluisteluun.
Lajin harrastajat aloittavat tavoitteellisen harjoittelun jo alle kouluikäisinä ja harjoitusmäärät ovat suuret jo pienestä pitäen. Harjoittelu on luonteeltaan yksipuolista sekä erittäin kuormittavaa. Lajiharjoittelu, etenkin hyppyjen alastulot, aiheuttavat suurta rasitusta alaraajojen nivelille ja tukikudoksille. Yksipuolinen harjoittelu ja varhainen erikoistuminen yhteen lajiin kasvattavat rasitusvammojen syntymisen riskiä.
Taitoluistelussa nuori etenee oman taitotasonsa mukaan, ei iän tai kypsyyden. Onkin tyypillistä, että harjoitteluryhmän sisällä on eri kehitysvaiheissa olevia nuoria. Nuoret kehittyvät myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan eri tahtiin ja saman ryhmän luistelijat voivat olla hyvinkin eritasoisia. Jokaisella nuorella tulisi olla yksilöllinen ja omaa kehitystasoa vastaava harjoitusohjelma, jotta harjoittelu olisi turvallista ja tarkoituksenmukaista.
Fysioterapian avulla taitoluistelijan keho saadaan kestämään paremmin lajiharjoittelun aiheuttamat rasitukset ja rasitusvammojen syntymisen riski pienenee. Fysioterapian sisältö suunnitellaan aina yksilöllisesti lajin vaatimukset huomioiden. Luistelijan terveyden kannalta on tärkeää, että fysioterapeutti on mukana toiminnnassa jo ennen vammojen syntymistä.