Tarvitseeko taitoluistelija fysiikkavalmennusta?

Taitoluistelussa nuori etenee oman taitotasonsa mukaan, ei iän tai kypsyyden. Onkin tyypillistä, että harjoitteluryhmän sisällä on eri kehitysvaiheissa olevia luistelijoita. Kalenteri-ikä ja biologinen ikä harvoin täsmäävät, joten saman ikäistenkin lasten ja nuorten biologinen ikä voi vaihdella jopa vuosia.

Biologisen iän vaihtelu tuo haasteita harjoittelun suunnitteluun. Harjoittelun suunnittelussa valmentajan tulisi ottaa huomioon fyysisten ominaisuuksien kehittymiseen liittyvät herkkyyskaudet ja painottaa harjoittelua niiden mukaan. Herkkyyskaudella tarkoitetaan ikävaihetta, jolloin tietyn fyysisen ominaisuuden kehittymiseen on parhaat edellytykset.

Taitoluistelussa harjoitteluryhmät ovat suuria ja saman ryhmän luistelijat voivat olla eritasoisia myös taito- ja voimaominaisuuksiltaan. Näistä syistä johtuen taitoluisteluvalmentajan voi olla haastavaa suunnitella harjoittelua yksilöllisesti vastaamaan jokaisen luistelijan biologista ikää sekä taito- ja voimatasoja.

Lajia tukeva fysiikkavalmennus suunnitellaan yksilöllisesti herkkyyskaudet ja luistelijan kehityskohteet huomioiden. Fysiikkavalmennuksella harjoitteluun saadaan erilaisia ärsykkeitä ja harjoittelusta tulee monipuolisempaa. Fysiikkavalmennus toteutetaan yksin tai pienryhmissä, joten valmennus on aina yksilöllistä ja valmentaja pystyy puuttumaan pieniinkin virheisiin. Fysiikkavalmennuksen avulla taitoluistelijan fyysiset ominaisuudet kehittyvät nousujohteisesti, mikä taas edesauttaa lajitaitojen kehittymistä.

Miksi taitoluistelija tarvitsee fysioterapiaa?

Taitoluistelu on yhdistelmä taiteellisuutta, nopeutta, koordinaatiota, liikkuvuutta ja voimaa. Taitoluistelu jaetaan yksinluisteluun, pariluisteluun, jäätanssiin ja muodostelmaluisteluun.

Lajin harrastajat aloittavat tavoitteellisen harjoittelun jo alle kouluikäisinä ja harjoitusmäärät ovat suuret jo pienestä pitäen. Harjoittelu on luonteeltaan yksipuolista sekä erittäin kuormittavaa. Lajiharjoittelu, etenkin hyppyjen alastulot, aiheuttavat suurta rasitusta alaraajojen nivelille ja tukikudoksille. Yksipuolinen harjoittelu ja varhainen erikoistuminen yhteen lajiin kasvattavat rasitusvammojen syntymisen riskiä.

Taitoluistelussa nuori etenee oman taitotasonsa mukaan, ei iän tai kypsyyden. Onkin tyypillistä, että harjoitteluryhmän sisällä on eri kehitysvaiheissa olevia nuoria. Nuoret kehittyvät myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan eri tahtiin ja saman ryhmän luistelijat voivat olla hyvinkin eritasoisia. Jokaisella nuorella tulisi olla yksilöllinen ja omaa kehitystasoa vastaava harjoitusohjelma, jotta harjoittelu olisi turvallista ja tarkoituksenmukaista.

Fysioterapian avulla taitoluistelijan keho saadaan kestämään paremmin lajiharjoittelun aiheuttamat rasitukset ja rasitusvammojen syntymisen riski pienenee. Fysioterapian sisältö suunnitellaan aina yksilöllisesti lajin vaatimukset huomioiden. Luistelijan terveyden kannalta on tärkeää, että fysioterapeutti on mukana toiminnnassa jo ennen vammojen syntymistä.